Hello darkness my old friend

Herätessä on pimeää. Töihin polkiessa on pimeää. Kun lähtee töistä, on pimeää. Miten pimeyden saisi selätettyä ja itsensä kammettua sohvan sijasta salille?

Eilen oli ensimmäinen päivä, jolloin jouduin oikeasti kamppailemaan pimeyttä vastaan. Koko päivä tuntui pimeältä, ja kun iltapäivähämärissä aloin pakkailla kamoja töissä, tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta raahautua salille eikä suoraan kotisohvalle. Miten sitten sain itseäni niskasta kiinni ja itseni treeneihin?

… jännitys tiivistyy…

Luulitte varmaan, että minulla on tähän joku hyvä kikkakolmonen, jonka avulla pimeys selättyy tuosta vain? No ei kuulkaa ole. Ainoa neuvo, jonka voin antaa, on olla välittämättä pimeydestä. Olla kuuntelematta sitä ääntä, joka ehdottaa että heti työpäivän jälkeen olisi oikein hyvä kellistää sohvalle katsomaan Netflixiä ja syömään suklaata. Hyväksymään sen faktan, että on valinnut asua maassa, jossa on puoli vuotta pimeää ja melkein ympärivuotisesti helvetin ankea keli. Että turha sitä vastaan on erityisemmin taistella, sille kun ei mitään voi, muuta kuin että muistaa laittaa pyörään valon ja päälle sateenkestävät vaatteet.

Nihilismi ei ehkä ole se svengaavin elämänasenne, eikä sillä tuskin saa tämänkään postauksen kommenttiboksia täyteen ”uuh aah olet niin inspiroiva, kuinka voitkaan olla noin ihana” -kehuja joihin bloggaajat tuppaavat ilmeisesti hukkua, mutta ihan toimiva se yhtä kaikki on. Sen kun porskuttaa menemään, sama se onko ulkona pimeää vai valoisaa.

//Kuvan nappasi Miia, kun olimme tulleet pimeääkin pimeämmältä lenkiltä Keskuspuiston poluilta. Petzlin Actik Core -otsalamppu saatu. //

 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Olet mitä syöt -ohjelman touhu ei yllätä yhtään

Next

Miten käy marrasputken?

4 Comments

  1. Taru

    Nimenomaan näin. Itse mielellään suunnittelen jollain tasolla mitä aion tehdä seuraavalla viikolla (mikä päivä lihaskuntoa, pari juoksua jne.) Sen jälkeen en ala keskustelemaan itseni kanssa siitä, että tehdäänkö jotain vai ei. Mielellään hoidan homman mahdollisimman pian töistä tulon jälkeen (jos istun ensin sinne sohvalle, sinne jään).

    Ei ehkä kovin innostavaa, mutta tuleepa tehtyä. Se kynnys on oikeasti vain se lähteminen. Jos keli ei ole aivan karsea (tuulee ja vettä vaakatasossa), juoksulenkit ovat osoittautuneet lopulta melkein aina ihan kivoiksi. On toki niitäkin, joiden aikana haaveilen vaan mahdollisimman pian koittavasta saunaan pääsystä…

    • Lotta

      Niinpä! Mun on pakko mennä liikkumaan suoraan töistä, tai ei tule lähdettyä ollenkaan..

  2. Leenis

    Olet inspiroiva ja ihana!! Itse yritän edes viikonloppuisin lenkkeillä valoisaan aikaan, viikolla sitten pimeässä. Jyväskylässä olisi eilen pitänyt olla jo nastatkin alla. Miten nilkka on toipunut Vaaroista?

    • Lotta

      No voi kiitos! 🙂 Ihan hyvin, välillä vielä jalkaholvia vihloo, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Luulen että jos olisin kinkannut maaliin saakka, tilanne voisi olla vähän eri 😀

Vastaa

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén