Äh. Miten tämä aina meneekin näin? Miksi kaava on joka kerran sama?

Johtuuko se itsestäni? Vai onko kyseessä ihan normaali ilmiö?

Varmaan molempia. Eli:

1. Olen nopeasti innostuva ja hybrikseen taipuvainen.

2. Oppimiskäyrä ei ole mikään suoraan yläviistoon nouseva viiva.

Olen siis purjehdeskellut nyt pari vuotta. Outo taivutusmuoto siksi, että en todellakaan ole purjehtinut paljoa. Vähäisestä kokemuksesta seuraa sitten yllämainitut kaksi seikkaa.

Kurssilla kävin, ja olen tajunnut monta siellä opetettua juttua vasta nyt. Esimerkiksi sen, että ”tuuli tulee edestä päin jos paine on molemmissa korvissa samanlainen”. Olin ihan että tsiisus mikä urpokerho tämä on, kai mä nyt tajuan mistä tulee muutenkin. No enpäs tajunnut vaan tuo on ihan kätevä neuvo, siinä sitä sitten kääntelee päätään kuin kyyhkynen ja kas, tuolta tuulee!

Yhtenä päivänä veneessä: Haa, purjehtiminen on niin HELPPOA. Minä olen niin TAITAVA.

Toisena päivänä veneessä: Apua apua apua me kuollaan MUN TAKIA! Olen täydellisen hyödytön! En ikinä opi tätä! En ikinä opi mitään!

Yhtenä päivänä maissa: Menen rannikko- ja saaristolaivurikursseille, sitten lähden purjehtimaan Välimerelle. Opettelen kaikkea itse Youtubesta kotona KOKO AJAN.

Toisena päivänä maissa: En. Ikinä. Opi. Mitään.

Malttia. Mistäs sitä saisi ostaa? (Eipä sillä että ostaisin. Mulla on rahoilleni parempaakin käyttöä. Voisin ostaa vaikka apinan. Apinaan verrattuna näyttäisin tyyneltä ja pitkäjänteiseltä. Väitän että myös purjehdin paremmin kuin keskiverto, vaikka koulutettukin apina.)

RSS
Facebook
Facebook
Instagram