Ei se äitienpäivä jota odotin

Äitienpäivä ei ole minulle helppo päivä. Ei ole oikeastaan koskaan ollut. Tämänvuotinen ahdisti erityisesti, sillä nyt oli taas pari uutta menetystä surtavaksi, eikä tämä ollut kuin vasta toinen äitienpäivä äitini kuoleman jälkeen.

Kun menettää todella paljon, on vaikea keskittyä siihen, mitä on saanut ja mitä on jäljellä. On hetkiä, jolloin kliseisesti arvostaa kaikkea enemmän. Mutta sitten on paljon niitä hetkiä, joina jäljelläoleva ei helpota, vaan muistuttaa siitä, mitä ei enää ole ja siitä, mikä ei tullutkaan.

Ja sitten on niitä hetkiä, tai sellaisia äitienpäiviä, jotka yllättävät.

Heräsimme kaikki myöhään. Lapset halusivat släkkäämään. Paitsi että ensin he halusivat joogata. En loukkantunut melkein yhtään siitä, että minua haukuttiin koko ajan jäykäksi ja kömpelöksi ja naurettiin päälle. Tietenkin sormella osoitellen.

Sitten lapset halusivat jäätelöä, mitä en antanut koska olen kunnon äiti, enkä sellainen joka antaa kiskoa jädeä pitkin päivää.

Puistossa meren rannalla tarkeni ilman takkia, ja juoksentelin vähän Crocsit jalassa (lue lisää täältä), enkä ollut aivan umpisurkea släkkäämään.

Kakrut akrosivat ja kiipeilivät ihmisten päällä. Olin vaan että This is my circus and these are my monkeys.

Illalla söimme lopulta jädet ja sain lahjaksi Star Wars Tangle Teezerin (oikeasti sain sen pressistä enkä edes harjaa hiuksia, mutta lapset halusivat antaa sen minulle).

Puistosta ajoin itsekseni kotiin ja kuuntelin Alphavilleä.

Summer in Berlin/
it’s allright/
(it’s allright)

Ehkä se on niin. It’s allright.

Previous

Sopivatko Crocsit juoksuun?

Next

Kolme hyvää syytä jättää kehonhuolto väliin

1 Comment

  1. <3

    En mä nyt oikein tiedä mitä sanoa, nää on usein jotenkin vaikeita päiviä, merkityksillä ja piiloansoilla ladattuja, mutta olen niiiin iloinen luettuani tämän. Iloista sirkusta sinne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén