Kevät tuli, lumi suli, mulle iski jokakeväinen fillarikuume. Järkevä kuluttajahan ostaa tietysti polkupyöränsä syksyllä, kun kesän malleja tyhjennetään varastoista. Fillarikuume iskee kuitenkin aina keväällä, kun asfaltti alkaa kuivua ja aurinko paistaa. Aah, pitäisköhän hankkia uusi kulkupeli?

Olen siis viettänyt viime päivinä kohtuuttoman paljon aikaa paitsi eri pyöräliikkeiden sivustoilla, myös fillarifoorumilla etsimässä tietoa milloin mistäkin osasarjasta tai merkistä (Kumpi olikaan parempi, Shimanon 105 vai Sora? Levyjarrut vai vanne-? Miksi näitä merkkejä on niin paljon?).

Kyllä, minulla on oma Pinterest-kansio polkupyörähaaveille.

Aikaisempina keväinä olen onnistunut vastustamaan houkutusta, yleensä toki puhtaan taloudellisista syistä (ts. olen ollut persaukinen eikä tilillä todellakaan ole ollut ylimääräistä toimintatonnia fillarihommiin). Tänä keväänä voisi kuitenkin olla aika päästää jo useita vuosia ja tuhansia kilometrejä palvellut Kona eläkkeelle ja hankkia alle uusi mankeli. Harmi vain, että uuden pyörän hankkiminen ei todellakaan ole mikään simppeli operaatio, ehei!

Ihan ensimmäiseksi pitäisi päättää, mitä oikein olen ostamassa. Tavallaan olen haaveillut yksinkertaisen kauniista ja kepeästä fiksistä tai sinkulasta, sellainenhan olisi omiaan kaupunkiajoon (mitä ajelustani suurin osa on). Toisaalta taas Helsingissä on nykyään kesäkaudella mainiosti toimiva kaupunkipyöräsysteemi. Vaikka “alepapyöriä” nyt ei voi pitää sen enempää kevyinä kuin elegantteinakaan, viime kesänä iso osa kantakaupungin sisäisistä siirtymistä tuli hoidettua niillä, joten ehkä sinkula ei sittenkään ole hyvä ratkaisu.

Lyhyiden kaupunkiajojen lisäksi käytän pyörää muutenkin kaikenlaiseen paikasta toiseen siirtymiseen, ainakin jos matkaa on alle 20 km. Lisäksi pyörällä pitäisi voida ajaa ainakin yksi vuotuinen triathlon-kisa sekä mahdollisesti tehdä myös pyöräretkiä.

Toisena vaihtoehtona mielessä on kajastellut cyclocross tai jopa puhdas maantiepyörä. Maantiepyörissä miellyttää estetiikka ja nopeus, mutta cyclocross olisi kyllä käytännöllisempi ratkaisu pystymmän ajoasennon ja tilavamman haarukan takia (cyclocrossiin mahtuu siis todennäköisemmin paksummat renkaat tai nastarenkaat talviajoon). Lisäksi nykyisessä kulkupelissä olen tottunut levyjarruihin (ja opetellut niitä huoltamaankin), ja maantiepyörissä vannejarrut ovat kuitenkin paljon levareita yleisempi ratkaisu, cyclocrosseissa taas päinvastoin.

Näin olen siis päätynyt tällaiseen lopputulemaan: jostain pitäisi haaviin saada kevyt ja säpäkköä cyclocross-tyyppinen ihmiskuljetin, missä on mielellään levyjarrut, haarukassa tilaa nastarenkaille, kenties mahdollisuus kiinnittää tarakka (ja siihen siis polkupyörälaukut). Ajoasennon puolesta droppitanko (tai kuten muinoin 90-luvulla sanottiin, kippurasarvet) pitäisi saada. Koko kapineen kokonaisbudjetti (polkimineen sun muine lisäosineen) ei passaisi ylittää 1500 euroa. Huh. Nyt on siis aika siirtyä tutkailemaan tarkemmin pyöräliikkeiden valikoimia ja erityisesti niiden poistoeriä. Vastaan otetaan myös vihjeitä, mistä kuvailun kaltainen menopeli löytyisi! Pyöränhankintaan johtaneesta vihjeestä tarjoan oluen (kuinkas muutenkaan).

P.S. Jos kiinnostaa tarkemmin, mitä kaikkea pitää speksata kun suuntaa (maantie)pyöräkaupoille, suosittelen tätä Rahkamuijan mainiota opasta aloittelijalle.

Kuvat: The British Library flickr Creative Commons -lisenssillä sekä kuvakaappaus omasta Pinterestistä.