Autoilija, miksi kiusaat?

Muutama päivä sitten saimme taas lukea, kuinka autoilija on tahallaan ohittanut pyöräilijäporukan niin läheltä, että useampi fillaristi kaatui ja joutui sairaalaan. Auto ei tietenkään pysähtynyt vaan kaasutti pois. Somessa kiertää taajaan kuvia, joiden teksteissä ammattikuskit fantasioivat pyöräilijöiden kaatamisesta.

Autoilijat, mikä helvetti teitä riivaa? Saatteko oikeasti kiksejä siitä, että pahimmassa tapauksessa vammautatte tai tapatte kanssaihmisiäsi?*

Itse saan kokea jännittäviä tilanteita fillaroidessa oikeastaan joka päivä. Monin paikoin kantakaupunkia pyöräilijän on pakko ajaa ajoradalla autojen kanssa. Ja sekös autoilijaa sapettaa! Minut on ohitettu risteysalueella niin, että auton sivupeili on osunut kääntymismerkkiä näyttävään käteeni. Minut on kiilattu ajoradan reunaan bussin, rekan, taksin ja henkilöauton toimesta useamman kerran kuin välitän muistaa (Jos ette tienneet: Pyörällä ei tuosta vain hypätä korkean kanttikiven yli jalkakäytävälle. Eikä saakaan.) Kiertoliittymässä eteeni on käännytty vaikka minulla olisi etuajo-oikeus. Ohituksia tehdään lähestulkoon joka päivä niin läheltä että hihat lepattavat.

Erityisesti iltapäivän paluuliikenteessä tuntuu monella olevan hermo kireällä. Muutama päivä sitten ryhmityin yksisuuntaisella kadulla vasemmalle kääntyvien kaistalle, mikä ei käynyt takana ajavan Volvo-miehen pirtaan ollenkaan, vaan tämän oli pakko päästä minusta ohi, vaikka sitten muutaman sentin päästä oikealta ohittaen ja sulkuviivan päältä ajaen. Muutama kymmenen metriä myöhemmin kuski jo joutui tekemään äkkijarrutuksen kun liikenne seisoi. Todella hyödyllinen ja aikaa säästävä muuvi. Pienikin ajovirhe kuskin puolelta tai fillarinrenkaan osuminen töyssyyn, ja katumaasturi olisi lanannut minut katuun.

Haluan uskoa, että valtaosa kohtaamistani vaaratilanteista on vain huolimattomuutta ja vajavaista liikenteen havainnointia. Mutta tuntuu että yhä enemmän liikenteessä on autoilijoita, joilla on tarve hieman ”opettaa” kanssakulkijoita ohittelemalla, kiilaamalla, ajamalla takalokarissa kiinni ja käyttäytymällä kuin pikkulapsi, joka ei osaa purkaa vihaansa maailmaa kohtaan muulla tavalla kuin lyömällä läheisiään. Opetus vain voi johtaa sairaalareissuun tai kuolemaan, mitä ratin takana ei varmaankaan osata ragetiloissa ajatella.

Koska liikenne on yhteispeliä, laadin yksinkertaiset ohjeet, joita kaikki liikkujat kulkumuodosta huolimatta voisivat noudattaa:

  1. Opettele liikennesäännöt ja väistämisvelvollisuudet.
  2. Lähde liikkeelle hyvissä ajoin. Älä ylläty, jos ruuhka-aikaan on liikenteessä myös muita ihmisiä.
  3. Älä selaa kännykkää liikenteessä jos et ole muiden kyydissä.
  4. Jos duuni/perhe/parisuhde/remontti/kaupunki-infra/hallitus/SM-liiga kismittää, älä pura sitä kanssakulkijoihin, etenkään niihin joilta lähtee helposti henki sinun urpoilusi takia.

Yksinkertaista, eikö?

 

*Ja kyllä, liikenteessä on myös urpoja pyöräilijöitä. Ja urpoja kävelijöitä. Ja usein pyöräilijät ovat myös autoilijoita, autoilijat kävelijöitä ja niin edelleen. Eivät kaikki autoilijat ja niin edelleen. Teen itsekin virheitä fillarilla ajaessani. Ajan myös autoa ja hämmästelen kuinka varomattomasti jalankulkijat ja pyöräilijät liikkuvat. Mutta on hieman eri asia aiheuttaa muille tahallaan hengenvaaraa kuin liikkua huolimattomasti.

Lue myös: Muista aina liikenteessä

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Paluu ruotuun – viikkokatsaus 4

Next

Testissä jakkarajooga eli FeetUp -jooga

2 Comments

  1. bea

    Mä en uskalla enää ajaa keskustassa pyörällä 🙁 Enkä siellä tietöiden keskellä varmaan osaiskaan enää sunnistaa kun merkit osoittaa milloin mihinkin ja usein pyöräilijä saisi vain kadota savuna ilmaan. Ajan nykyään vain reittejä, joissa on merkitty pyörätie/pyörille sallittu kevyen liikenteen väylä.

    • Lotta

      Mä yritän suosia reittejä joissa olis mahdollisimman selkeästi eroteltu eri kulkumuodot, mutta se ei aina onnistu. Ja autot ei tunnu yhtään tykkäävän siitä että ajaa niiden kanssa ajoradalla vaikka laki niin vaatii.

Vastaa

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén